Tarinoita neurokuntoutuksen asiakkailta

– Ihminen ihmiselle –

Minnan tarina

Sain aivoverenvuodon vuonna 2010 kotona ollessani. Olin jäänyt aamulla kotiin migreenin vuoksi, joka osoittautuikin pahemmaksi. Leikkauksen komplikaationa sain lisäksi aivoinfarktin. Olin kahdessa eri sairaalassa kaiken kaikkiaan reilun vuoden, jonka jälkeen siirryin hoitokotiin. Siellä vuosia vierähti neljä, jonka jälkeen siirryin palveluyksikköön seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja siellä asustelen vielä tällä hetkellä. Helmi-maaliskuussa 2018 muutankin sitten omaan asuntoon.
Muistan kuntoutuksen alkuajoilta miten jopa istuminen ilman tukea oli vaikeaa. Kaikki piti siis aloittaa ihan alusta, esimerkiksi juuri istumisen harjoittelu ja pukeminen. Nykyisin liikun pyörätuolilla itsenäisesti. Harjoittelun myötä en tarvitse enää apua arjen askareissa. Käyn nykyisin avustajan kanssa omatoimisesti harjoittelemassa terapia-altaassakin. Kuntoutuminen on toisinaan tuntunut hitaalta, mutta edistysaskelia on tullut koko ajan ja näin vuosien jälkeen isojakin edistysaskelia.
Neurokuntoutuksessa olen käynyt kuntoutuksessa jo vuodesta 2011, ensin toimintaterapiassa ja sitten fysioterapiassa vuodesta 2015. Tänne tultaessa tuntuu kuin omaan kotiin tulisi.

Liisan tarina

Minulla todettiin taaperona harvinainen vamma. Vammasta huolimatta olen sinnikäs, elämänmyönteinen, aktiivinen ja seikkailija. Olen aina tykännyt touhuta ja matkustaa vaikka minne! Olen ehtinyt jo matkustaa esim. Etelä-Amerikassa, Pohjois-Afrikassa ja Venäjällä. Olin avomieheni kanssa äskettäin Gdanskissa ja seuraavaksi menen Englantiin.

Käyn kerran viikossa salilla Neurokuntoutuksen fysioterapeutin kanssa. Harjoitan fysioterapeutin avulla mm. lihasvoimia ja saan apua venyttelyissä. Kuntoani kohotan lisäksi mm. pyöräilemällä kolmipyörällä. Kerran kävin jopa hiihtämässä, se oli hauskaa, vaikka ensimmäisen 50 metrin aikana meinasin kaatua aika monta kertaa. Minulle fysioterapia on elintärkeä, että voin hyvin fyysisesti ja henkisesti. Sen avulla jaksan osallistua monenlaisiin mukaviin tekemisiin ja nautin elämästäni.

Minä, 23v, muutin avomieheni kanssa yhteen. Toiveeni on itsenäistyä omassa elämässäni. Minulla on avustajia, joiden kanssa käyn joskus ulkoilemassa, uimassa ja osallistun leireille. Käytän myös puhetulkkeja asioiden hoitamisessa. Oman perheeni lisäksi nämä kaikki ihmiset ovat minulle tärkeä tuki itsenäistymiselleni.

© Copyright - Neurokuntoutus